RANSKA – PARIISIN PARATIISI


 
 
 
 
Bonjour á toutes et á tous !
 

Mun mielest tää on tosi jännä julkaisu, koska tänää sukelletaan mun Pariisin matkaa! Samanalainen kuin mun Espanja- julkaisu, eli käytiin luokan kanssa maailmalla. Tää on mun toinen kerta Pariisissa, tosin, olin sen verran pieni ekalla kerralla etten oikein muista siitä mitään. Sama kaveri mukana kuin Espanja- matkallakin.

Yövyttiin hotellissa, mistä sitten en yhtään tykännyt. Aulassa haisi, odotusaula oli  pienempi kuin mun huone ja tapetit oli ihan keltaisia 😀 Huone oli meeeelko siisti, ja mä kun niin vihaan noita kokolattiamattoja 😀 Mut en viittiny siitä tehä kauheen suurta numeroo ittelleni (Muutama yökkäysrefleksi vaan), kun käytiin siellä tosiaan vaan nukkumassa 🙂  Ja jos kuitenkin mietitään olihan se paljon kivempi, kun meidän Espanjassa oleva hmm.. lapsivaltainen ”hostelli”. Sijainti oli mahtava, koska se oli aivan keskustassa. Tosin iltaisin alueen kadut näyttivät enemmänkin kauhuelokuvan kaduilta, jossa murhaaja voisi hetkenä minä hyvänsä hypätä eteen. Ehkä mä vaan olen hiljaa ja arvostan vaan sitä mitä meille pystyttiin hankkimaan 😀

Aamupalasta täytyy sanoa, että surullista on kyllä katsoa sitä kun vieressä oleva kutsuu sitä hienoimmaksi aamupalaksi mitä on saanut 😀 Se oli sellainen, millainen kyllä mielestänikin kuuluukin olla, ei aivan vankilaruokaakaan (Kai?), mutta ei myöskään kauhean luksus.. yhdestä kymppiin omien kokemuksieni perusteella aamupala oli ehkä  1, mutta olosuhteet ja tilanteet huomioon ottaen kyllä se varmaan 5 oli, voihan se pahempikin olla:D Suhteessa sekin menee kai. Tarjottimella sai rynttyyn lykätyn croissantin ja kaikkea muuta perusjuttua. Mutta olisin ehkä vähän ollut ihmeissänikin, jos siellä olisi hienompia tarjoiltu. Se tosiaan oli pienikokoinen meille isolle porukalle sopiva hotelli. En siis odottanut mitään kolmihuoneista viiden tähden hotellin buffet tilaa, jossa lattiat ovat marmoria ja isot pilarit olisivat ympäröineet mua korkeineen kattoineen, joten nou hätä 😀

EIFFEL-TORNI

TIETENKIN eka päivä meni Eiffel-tornin parissa. Ne jonot niihin hisseihin sekä rappusiin oli aivan järkyttävän pitkät! Tai no siis, mitä mä odotin oikein. Odotettiin puolesta tunnista tuntiin ja siinä matkalla saatiin kyllä taistella meidän paikoista kun pari hämärää tyyppiä koitti etuilla. Mun ja mun kaverin hieno puolustautumis strategia, kun toinen on siinä esteenä sille aurinkolasiselle hepulle ja toinen kävelee eteenpäin 😀 wau. Tuli hankittua kaksi kreppiä muistaakseni mukaan. Kiivettiin Eiffel-tornin toiseen kerrokseen ja se meni sitten kuvia ottaessa ja maisemien nauttimisesta. Odotin näkeväni riemukaaren sieltä jostain ja tosiaan se olltiin sen verran korkealla, että en pystynyt spottaamaan sitä kun se oli niin pieni.. Spotattiin kuitenkin Notre Dame (Meinasin kirjoittaa Sagrada família). Yhdessä vaiheessa tyhmyyttäni meinasin etsiä Eiffel-Tornia. Onneksi en etsinyt sitä kahta sekuntia pidempää ja pidin ajatukseni vain pääni sisällä. Kierreltiin ympäri ämpäri Eiffel-tornia ottamassa kuvia, ja voin sanoa, että ei se aivan huimasti eroa siitä onko ihan huipussa hissillä vai siinä toisessa kerroksessa:) Et siis menetä aivan hurjasti. Tultiin alas hissillä ja luokka jo odotti picnicillä siellä alhaalla, tyylikkäästi myöhässä. Pääsi istumaan ja syömään jotain pientä! Patonkia, sipsejä jne. mitä kaikkea siellä oli. Ja näkymätkin samalla siinä oli kyllä 10/10!

 
 
 
Olisin muuten odottanut enemmän kärsimystä noilta mun kengiltäni, kun mun mielestä noi ei oo ihan maailman parhaat kävelyyn. Mutta toisin kai kävi, ne osoittautui ihan ok, en edes muista kärsineeni mistään jalkakivuista.
 
 
 

 
 Mallina leikkimistä tässä  hei.
Ihan kuin olisin jotain nähnyt tosta, ei viittitty maksaa siitä, niin esitettiin vaan ettö nähtäis jotain. Eikö noiden tarkotus oo vaa ottaa kuvia niiden vieressä 😀
 
 
 
 
 
 
LOUVRE
Louvre oli mahtava kokemus varsinkin kun meillä oli ihan sellainen tehtävä kuin juoksennella ympäri Louvren museota etsimässä taideteoksia. Itseasiassa se oli kilpailu, kuka löytää kaikki taideteokset, mitä listassa luki (Ranskaksi). Piti ryhmittäytyä ja pariuduttiin mun kaverin kanssa kahdestaan. Vaikkei uskois siitä tuli kyllä aika hulvatonta. Jos osaa ottaa tuon museon vähän hauskemmin niin kyllä saa aika paljon nauraa (kun kukaan ei katso)  On siis hauskuudellakin rajansa, ettei aivan pelleiltä näytetty siellä Louvren hienoilla käytävillä 🙂 Uskalletaan sentään näyttää naamamme uudelleenkin.
Tosin se meidän meemeily ja patsaiden kanssa ilmeily meni jossain kohtaa vähän liian lapselliseksi, mut hei saatii ainaki kovat naurut ja voitettiin (Ainakin minun muistaakseni?) 😀
En tiedä kuinka paljon matkalla oleva opettajamme nautti meidän pelleilystä, mutta ei me ketään tapettu ja kaikki sai nauraa joten kaikki hyvin.
Sen loputtua mun jalat sattu kyllä niin paljon et oli pakko istua mut arvatkaa mitä kaikki istumapaikat oli varattuja, älkää istuko lattialle/ pylvään viereen lapsukaiset muuten vartija tulee häätämään (Siis ihan oikeasti) :)))))

 
 
 
Tämä Samothraken Nike -patsas tuli joka ikinen kerta vastaan kun koitimme jotenkin päästä jonnekkin, kun tosiasiassa kierrettiin ympyrää viimiset viisikymmentä minuuttia.
 

Tässä hieno Mona Lisa ja Muna Lisa, kisan voittaja-kuva. Huomatkaa mun kirjoitusvirheeni mikä on osa hienoa taideteostani (Ottaen huomioon loin tämän taideteoksen täydessä ruuhkassa 0,5 sekunnissa ja nauroin seuraavat 3 päivää).

VERSAILLES

Versaillesissa kannattaa ehdottomasti käydä! Se on pramea ja koristeellinen kauttaaltaan. Ja sen historia on todella mielenkiintoinen. Sinnekin jonot olivat ihan kamalat ja piti ihan ruokaa lähteä etsimään 🙂 Sää oli ihan kamala ja eihän meillä mitää kauhean paksuja vaatteita ollut… Mikäs siinä lähteä etsimään ruokaa. Etupiha aivan järkyttävän iso meni puolituntia että sain selvitettyä missä kahvila on.

Piti hakea kahvi käsienlämmittimeksi mulle ja mun kaverille mikä oli mun mielestä aivan nerokas idea paitsi että tuli kahvilassa kielimuuri vastaan ja tilasin vahingossa sellasen minimukillisen mihin ei edes pikkurilliä pystynyt kietomaan.
Joten joo vuorotellen siinä sitten täristiin sen kahvikupposen kanssa 🙂 Vohveli ja leipä toisessa kädessä. Alko ihan satamaankin jossain vaiheessa. Ja ei, ei ollut sateenvarjoa (Vai oliko?) Vinkki ei kannata luottaa sokeesti säätiedotukseen. Pieni piirustus kyseisestä kahvimukista 😀 Valot osoittavat että miten se toi lämpöä meidän ikuiseen kylmyyteen (Ainaki vähä eiksni). Tätä taideteosta jaksoin tehdä kolme minuuttia 🙂
Sisälle päästyä oli tottakai turvatarkastus jee. Olkaa lapset varovaisia ettei vaan ase löydy repusta eiksni. Kaikki hyvin. Ja sitten voi taivas se iänikuinen seikkailu siellä jossain. Onneks tää ei ehkä ollut niin paha kuin Louvre. Kävelyä kuitenkin tuli ja siellä me kierreltiin prinssien ja prinsessojen huoneissa. Useimpien alempiarvoisten (Tosi alempiarvoisiam) huoneet oli yllättävän pieniä. Sänky vei suurimman osan tilasta ja katto oli todella korkealla. Sängyt olikin ehkä ne kohteet mitä eniten kiinnosti, koska niiden komeuden takia. Kuninkaan huone oli erittäin vaikuttava ja iso. Kierreltiin sielläkin sitten ympäri ämpäri ja etsittiin mulle Macaronseja kunnes päädyin siihen tulokseen, että en ostakaan niitä sieltä. Joo ja elikkä meemeily vaa jatku mut ehkä vähän heikompana koska oltiin tosi väsyneitä. (!!!)
 Kohokohta oli kyllä Versaillesin puutarha, mikä ulottui silmänkantamattomiin! Oli aivan järkyttävän suuri ettei ihmisjärki sitä voi käsittää. Siellä kilometrien päässä oli tää Versaillesin lampi jos sitä lammeksi voi kutsua, siellä voi vuokrata soutuveneen, suosittelen! Yhden veneessä täytyy olla täysi-ikäinen, loput voivat olla minkä ikäisiä haluavat :)))
 
 
 
 
Rakastan noita puita mitkä menee nii siististi rivissä ! Se kuuluu ranskalaiseen tyyliin mitä nyt olen katsellut, mistä tykkään. Kuvassa kaukana opettaja ja ranskan opiskelijoita.
 
 
 
 
 
SACRÉ
– COEUR
Viimisiä päiviä vietiin Sacre-coeurin lähettyvillä auringon alla!
 
 
Sarah ja kaksi Kånkenia maailmalla
 
 
 
 Sen sijaan että oltaisiin menty funikulaarilla vierestä päätimme mennä nämä loputtomat rappuset 😀 Reidet hapoilla, kiitos näiden rappusten. Huomioikaa mun jalanpohja kun en itsekkään tajua miten tota kipua kestin, tai edes huomannut. Tasapaino koetteli, tätäkö varten mun hieno tanssiurani oli?
En sitten millään saanut silmiäni irti tästä jäätelöpaikasta. Kaikki nää vuodet olisin Italiasta tätä samaa saanut ja sain siitä selville Ranskassa. Ongelmana oli vaan että aurinko porotti kovaa, ja jäätelö se kun SULAA ja mä halusin ottaa kuvia 😀 ja halusin vielä ottaa sen tietyssä paikassa sen kuvan. Nimittäin karusellin edessä ja sinne oli vähän matkaan, niin me vaa juostiin sinne niin kovaa kun jäätelön kanssa voi vaa juosta. Tiedättehän, mitä vaan kuvan takia 😉
Antakaa anteeks, ollaanhan me sentää Pariisissa!
Toisessa kuvassa ylhäällä kuva ennen riskijuoksua, eli ei oo viel sulanu. Muut kuvat ovat jo ihan sulaneita ja oh, tuo ensimmäinen kuva, se on jo siinä puoliksi tuhottu.
Toi jäätelö makso ihan hirveesti (7-10€??), mutta oli sen arvoinen. Kyseinen jäätelöpaikka on nimeltään Amorino, ja suosittelen lämpimästi, kerran elämässä 😀 Kallista oli huhhuh. Tosin katsoimme hinnan vasta kun jäätelöt oli meidän kädessä ja oltiin kassalle menossa… Kyseinen paikka löytyy myös Italiasta, Saksasta ja Tsekistä.
 
 
Tosiaan peräti yksi kuuluisimmista Macarons-leipomoista: Ladurée sijaitsee Champs-Élysées puistokadulla. Jonotettii varmaan puolituntia tuota pikku kassia. Ne mun muistaakseni kestää muutaman päivän hyvinä, eli jos tuliaista miettiä, olisi varmaan suositeltavaa hankkia nuo juuri enne lähtöä Pariisista. Vinkki: Tuo sama puoti löytyy lentokentältäkin Pariisista. Tosin, oli se nyt aika hienoa tuolla käydä ja hankkia ne tuolta 😀 Ihan eri asia, vai?
 
 
 
 
JIM MORRISONIN HAUTA
Onhan sekin yksi turistikohde.. Hautausmaa Père-Lachaise oli kyllä upea. Se oli täynnä pikkuruisia (”Pikkuruisia”) temppeleitä, mikä on kai jokin tapa. Hautausmaa on Pariisin kuuluisin hautausmaa ja ihmiset tykkäävät  viettää siellä aikaa (Henkien kanssa?)  Morrisonin haudataa lähestyttäessä siellä soi musiikkia ja hälinää oli, mikä oli mielestäni vähän koomista.
 
 


 AVENUE DES CHAMPS-ÉLYSÉES  JA RIEMUKAARI
 
 
 
 
   Vähän jännitti olla tossa autojen keskellä 😀 Mulla olis kyllä lähempäätäki kuvia tuosta Riemukaaresta, mutta kasvot tulee ensin prioriteeteissa niin tässä näytän kaikista parhaimmalta XD. (”ota äkkii se kuva nyt, ota”). Olihan mun pakko ottaa tää klassinen kuva tossa. Siinä autojen välissä on nuo suojatiet ja siinä törpöt edessä niin ihan turvallista se on. Hienommalta näyttää, kun autot pääsee vihreällä menemään. Jos ne kaikki on kuvan takana pysähtynyt riviin, ei se niin hienon näköstä ole enää mun mielestä 😀


 
 Tässä Notre Dame eli ”Meidän naisemme”. viikko ison palon jälkeen. Dame tarkoittaa ranskaksi ns. hienompaa naista käsittääkseni. Se oli silloin tietenkin yksi  puhutuimmista rakennuksista ja ympärillä oli paljon porukkaa. Ei päästy sisälle tietenkään sen hulinan jälkeen. Osa kadustakin oli vissiin vielä törppöjen ympäröimänä. Isot kamerat ympäröivät nähtävyyttä.

ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY
Ja siis tosiaan alle 26- vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät ilmaiseksi mm. Versaillesiin, Louvreen ja riemukaarelle! Passi siis mukaan tai ihan mikä vaan, joka todistaa sun olevan EU-kansalainen (Tai siis ei nyt ihan mitä vaan). Ilmaisia pääsyjä on siis loputon lista. Suurin osa niistä muistaakseni ovat museoita, kannattaa käyttää hyväkseen tätä, niin kauan kuin on vielä alle 26 vuotias.

ONNETTOMAT METROMATKAILIJAT
Matkasta jäi kaverin kanssa metromatkat mieleen kun välillä tuli  pälätettyä ja oltiin vähän ulalla millä pysäkillä jäädä. Useaan otteeseen saimme vasta muutamien sekuntien jälkeen tajuta että muu porukka oli jo ulkona metrosta kun me kaksistaan pälätetään. Kiitos meidän nopeiden refleksien ja jalkojen, emme kertaakaan jääneet metroon. Kukaan lopulta ei edes huomannut meidän jäävän vähän jälkeen (Toivottavasti) Mutta ei huolta opettaja, olisimme silti selvinneet takaisin vaivatta, jos olisimmekin jääneet metroon kiinni. 🙂 Monta kertaa tuli lähdettyä metrosta ULOS kun ei olisi ja ikkunasta katsotaan kun muu porukka on vielä sisällä metrossa ja ai että kun nuo meidän refleksimme ah 🙂 Kyllä siinä äkkiä tulee juostua takaisin sisälle, ”eikä mitään tapahtunut”.

Oli upea reissu upean seuran kanssa! Tää jää viimeiseksi matkaksi koulun kanssa ja iso kiitos mukana olevalle opettajalle, kun osasi järjestää upean matkan oppilaiden kanssa! Matkalla tuli opittua paljon ja tuli maisteltuua erilaisia ”perinneruokia”, kuten kreppi, mihin Ranska on kuulemani mukaan erikoistunut. Paljon tuli väärinkäsityksiä ja ongelmia matkalla, mutta niistä taidettiin selvitä onneksi. Eli lapsukaiset kuunnelkaa opettajaa ja älkää vastustelko viranomaisille 🙂 Taatusti menen toistekin, kenties oman rakkaan kanssa sitten joskus tulevaisuudessa! Onhan se aika romanttinen paikka kuitenkin (Ruuhkaisa ja romanttinen) ❤

 

Tässä Australiaan pian menossa serkkujen luo, sieltä siis seuraavaa julkaisua tulossa Jouluna! Mun viimevuoden Saksan ja Italian matkailutkin on vielä tulossa! Onhan niistä Pakko kertoa, vaikka olisikin vähän jäljessä 🙂

À bientôt!

 
 
 
 
 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s